Elämänmakuista höpinää, välillä ehkä jotain käsitöiksi kutsuttavia tekeleitä tai kokkailuja. Yh-äidin kriisinhallintaa
When lost call mom
Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Blomman Jossu antoi idean lasten rannekorusta jossa olisi äidin tai isän puhelinnumero. Heitin idiksen eteenpäin Silver Studion Suville joka tilasikin juuri tarkoitukseen sopivia helmiä. Tällaiset tuli koruista. Aika kivat!
Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sitten sen kun tänne viimeksi kirjoittelin. Ja on elämäkin muuttanut muotoaan. Leikki-ikäisistä on tullut teinejä, heillä on nykyään kaksi kotia ja alun kipuilun jälkeen kotien välillä sukkuloidaan jo melko sujuvasti. Mutsi (minä) olen edelleen samassa työssä mutta aloitin työn ohella AMK-opinnot ja näpertely on jäänyt vähemmälle. Välillä aivoja tuulettelen pikku näpertelyjen tai leipomisen merkeissä mutta enimmäkseen aika menee nokka kiinni koulutöissä. Kohta alkaa opinnäytetyön kirjoittelut. Tämän blogin elvyttelin aivojen virkistykseksi muun kirjoitustyön sivuun. Jospa tänne eksyisi joku näpertely, leipomus tai muu mukava juttu tässä tulevina viikkoina, kuka tietää...
On sitä muutama korukin tullut tehtyä. Kaikkia ei ole tullut vaan julkaistua, näidenkin tekemisestä on jo melkein kuukausi ja ovat jo olleet ahkerassa käytössäkin. Ruusukvartsia, lasihelmiä, korumetallia. Rannekorussa indonesian savihelmi lisäksi. Yksityiskohtana mainitakoon että rannekorun "paksu ketju" on itse asiassa ohkaista ketjua joka on lenkki lenkiltä pujotettu vaijeriin niin että sillä on saatu aikaiseksi massiivisempi vaikutelma. (alkaa oleen paksusta ketjusta pula, pihtaavat sitä tukussa joten hätä keinot keksii...) Alemmassa rannerenkaassa on hiuan reilummin indonesian helmiä, isoja korumetallisia helmilöitä ja muhkeita vuorikristallinugetteja. Kaikki osat korumetallia. Ja viimeisenä, mutta missään nimessä ei vähäisimpänä neiti esikoinen ja avainnauhansa. Puhtaasti tiimityötä. Neidin tarkkaan valitsemat helmet ja pujotelutyö, äiti hiukan avitti solmuissa. Koululaiselle oma avainnauha omaan kotiavaimeen. Avaimiakin saa nykyään värillisinä ja kuviollisina.
Nyt on testailtu Satbilon kyniä oikein urakalla ja saatu hiukan taidettakin aikaiseksi. Lopullinen tuomio molemmilla lapsilla oli se että pitävät kynän oteuria hyvinä ja oikeaa kirjoitusotetta helpottavina. Äidin näkökulmasta eskarilaisella on kynäote tullut luonnollisemmaksi Stabilon kynillä, kun se muutoin on ollut hiukan hakusessa. Kynien jälki on hyvää ja laadukasta, "lyijytäytekynäkin" on mukava ja helppo käyttää sekä teroittaa lastenkin mielestä. Kokeilimme myös sekoittaa kyniä niin että oli sekaisin sekä vasemman että oikean käden kyniä, eron huomasi ja lapset kokivat oikean, eli oman käden kynät itselle paremmiksi. On niissä eroa. HAUsakaa joulunaikaa kaikille! Nyt
Tosi kiva idea ja hienot korut. :) Ei olisi huono idea mummo-ikäisellekkin lähimmäisen numerolla.
VastaaPoista